Viimeinen silaus sisustuksessa - harmoninen kokonaisuus

Sisustaessa ja remontoidessa tulee usein pohtineeksi sitä, mitä kaikkea tulisi tehdä, 

että lopputulos olisi hyvä ja tuntuisi valmiilta. Mikä olisi se ns. viimeinen silaus.

Milloin on se hetki, kun ei enää tarvitse tehdä mitään. 

Kaikki on valmista ja kokonaisuudesta tulee harmoninen olo 

ja tilassa tuntuu vallitsevan tasapaino.

Teimme muutama vuosi sitten keittiöremontin, 

mutta vanha mäntyinen ruokapöytä sai vielä jäädä, 

koska toisaalta ruokapöydän uusimiseen ei ollut heti remontin jälkeen varaa,

eikä sopivia vaihtoehtoja ollut nurkan takana odottamassa. 

Pitkään pohdimme erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, sillä tila tuntui edelleen keskeneräiseltä, koska keittiö ikäänkuin jatkui vielä pöydän toiselle puolelle astiakaapin muodossa. 

Tulimme siihen lopputulokseen, että ruokapöytä olisi se tekijä, minkä tulisi sitoa kokonaisuus yhteen, sillä se jää keittiön ja astiakaapin väliin. Markkinoilla olevista ruokapöydistä oli vaikea löytää sopivaa vaihtoehtoja. Meillä oli tiedossa oma värikoodi, jota käytettiin keittiön kaapeissa, mutta sellaisiakaan malleja ei ollut liiemmälti tarjolla, jotka olisi saanut tilattua omalla värillä, siksi projekti siis odotutti itseään kaksi kokonaista vuotta. 

Tällaisessa tilanteessa kannattaa palata alkulähteillä ja miettiä kokonaisuutta.

1)  Mikä on se osa kokonaisuutta johon ollaan tyytyväisiä?

2) Minkälaisen hengen ja värimaailman jo olemassa olevat asiat tuovat tilaan?

Olisiko sitä hyvä jatkaa vai rikkoa jollain efektivärillä tms.

Meillä oltiin tyytyväisiä uuteen keittiöön ja sen värimaailmaan, 

joten pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen, ettei ole muuta vaihtoa

kuin tilata ruokapöytä omilla mitoilla ja omalla värikoodilla. Väri olisi sama kuin keittiön kaapeissa ja ruokailutilan toisella puolella olevassa astiakaapissa.

Mallina tykästyimme Valantin Ruutu -ruokapöytään, jonka hankimme Vepsäläiseltä.

Tilasimme pöydän 180 x 90 kokoisena omalla värikoodilla ja 

lasiliikkeestä ostimme siihen vielä kauniin lasikannen.

Tuolin väriksi valittiin tiskialtaan ja välitilalevyn väri. 

Tuoliksi valitsimme Galligariksen Boheme -tuolin.

Vasta kun lasikansi saapui, oli kokonaisuus valmis. 

 Tilasimme pöytään erikoislasin, joka ei ole reunaaltaan niin vihreä kuin tavallinen lasi.

Ehkä paras kiitos onnistumisesta on, kun vieras katsoo keittiötä ja ruokatilaa herkeämättä 

ja huokaisee lopulta: "Tuossa ihan sielu lepää." 

Vihreä kukka-asetelma ylioppilasjuhliin

Sain keväällä mielenkiintoisen tehtävänannon, 

sillä minulta pyydettiin vihreää kukka-asetelmaa pojan ylioppilasjuhliin. 

Asetelma sai olla hieman villimpi eikä siinä toivottu olevan ruusuja. 

Asetelmia on äärinmäisen vaikea suunnitella etukäteen, 

koska ihan tarkkaan ei voi koskaan tietää mitä kukkia milloinkin on saatavilla. 

Tätä asetelmaa suunnitellessa oli tiedossa seuraavat suuntaviivat:

* nuorekas

* rento

* ei säännönmukainen

* vihreä

* mukana saa olla valkoista

* pitää olla katsottavissa kaikista suunnista, 

koska tulee seisovaan pöytään

Puutarhalla, päivää ennen H-hetkeä, vasta tajusin että ylioppilasjuhlia on muillakin,

kun leikkokukkakylmiö loisti tyhjyyttään. Pyörin hetken ympyrää ennen kuin

aloin kasaamaan tarvittavia kukkia, jotka lopulta löytyivät pienen hakemisen ja

mietinnän jälkeen.

Asetemaan käytettiin:

* 2 oksaa peikonpähkinää

* 3 vihreää krysanteemia

* kolme vihreää flamingonkukkaa

* 9 oksaa valkoista freesiaa

* 3 isoa vihreää lehteä

Lisäksi otin tuijaa ja muutaman omenapuunoksan 

omasta puutarhasta asetelman juureen, 

jotta Oasis -sieni peittyi kokonaan.

Kokosin asetelman melko pieneen lasiastiaan, koska astelma oli tarkoitus nostaa juhlapöydässä hieman korkeammalle. Annoin Oasis - märkäsienen imeä ensin riittävästi vettä, ennen kuin laitoin sen astiaan ja aloitin asetelman kokoamisen. 

Asettelin ensin paikoilleen peikonpähkinät, 

jotta astelman hahmottuisi ja vasta sen jälkeen laitoin paikoilleen juureen tulevat vihreät lehdet. Seuraavaksi paikkansa löysivät krysanteemit ja flamingonkukat ja 

lopuksi laitoin freesiat tyhjiin väleihin. Niihin kohtiin, joista sieni vielä pilkotti näkyvissä, 

laitoin vielä tuijaa.

 Tällaisen astelman kuljettaminen on oma haasteensa,

 mutta iso muovinen pyykkikori toimii mainiona kuljetusapuna. Asetelman voi tukea esim. pyyhkeillä siten, ettei astia pääse liikkumaan kuljetuksen aikana. 

Sankari piti kovasti asetelmasta vaikkakin ensireaktio olikin, 

että se oli villimpi mitä odotettiin....

Kortti lahjapaperista

Lahja ilahduttaa aina, samoin kortti. 

Mitäpä jos yhtenästäisit ilmeen eli sekä lahjasta että kortista 

muodostuisikin yhtenäinen kokonaisuus. 

Valitse mieleinen ja lahjan saajalle sopiva lahjapaperi.

Tässä on käytetty Vallilan lahjapaperia.

Leikkaa lahjapaperista sopiva pala ja kiinnitä se korttipohjaan.

Elävöitä korttia kuvioon sopivilla helmillä. 

Tässä on kukkaan liimattu kuumaliimalla erivärisiä helmiä.

Paketoi lahja samalla lahjapaperilla. 

 Kietaise ympärille sopiva nauha ja laita kortti lahjan päälle.

Helppo tyynynpäällinen

Sisustukseen saa helposti viimeistellyn ilmeen muutamalla sisustustyynyllä. 

Ilmeestä saa yhtenäisen helposti siten,

että muutama tyynynpäällinen on tehty verhojen kanssa samasta kankaasta.

Valitse kangas josta haluat ommella tyynynpäällisen. 

Tässä on päädytty Vallilan lilaan Pikkuterassi -kankaaseen, 

josta huoneessa on jo verhot.

Koska verhot tehtiin jakamalla 140 x 240 -kokoinen valmisverho yläosasta kahtia, 

jätettiin kankaan alaosa sellaisenaan tyynynpäällisiä varten.

Näin ollen kankaat sivut oli ommeltu jo valmiiksi.  

Sisustyynynä käytettiin Ikean Inner 40 x 65 tyynyä.

Kangas taiteltiin kuvan osoittamalla tavalla 

ja ylä- ja alasauma ommeltiin huolittelevalla ompeleella.

Lopputuloksena on siisti tyynynpäällinen, jossa tyyny sujahtaa taskuun.

Yhtenäinen ilme luo huoneeseen tasapainoisen ja viimeistellyn ilmeen.

Tasapainottamiseen voi käyttää yksivärisiä tyynyjä.

Yhdestä verhosta kaksi

Minulla on tapana, että mikäli silmää miellyttävä kangas tms. sattuu kohdalle,

niin ostan sen, vaikka käyttötarkoitus ei vielä olisikaan tiedossa. 

Näin kävi myös, kun löysin kaupasta Vallilan lilan pikkuterassi verhon kokoa140 x 240. 

Verho oli vielä alennettu puoleen hintaan, niin olihan se ostettava. 

Verho ei sellaisenaan sopinut käytettäväksi kokonsa puolesta, 

joten jätin verhon odottamaan myöhempää inspiraatiota.

Myöhemmin kypsyi ajatus kankaan käyttämisestä verhona, 

mutta koko oli sopimaton. Niinpä mittasin sopivan pituuden, leikkasin kankaan kahtia, 

jättäen kankaan alaosan yhtenäiseksi myöhempää käyttöä varten. 

Ompelin saumat ja verhokujan ja ripustin uudet verhot paikoilleen.

Lopputulos miellytti silmää, mutta kangasta jäi vielä, 

joten kokonaisuuden voisi vielä täydentää sopivilla tyynyillä.